Kertomuksia matkan varrelta

Perjantai 28.8.2009

Lähdin matkaan Takamaankadulta noin klo 01.10. Päätin ajaa uutta Turun moottoritietä pitkin, joten ajoin Turkuun Kouvolan ja pääkaupunkiseudun kautta. Perillä olin aika paljon etuajassa noin klo 05.20, vaikka pidin monta lyhyttä taukoakin matkalla. Laiva (Silja Galaxy) lähti klo 08.15, joten miulla jäi hyvin aikaa ottaa pienet torkut bemarissa.





Saadessani maihinnousukortin ym. laivaliput miulle annettiin lappu, jossa sanottiin, että laivan lyhyestä pysähdysajasta johtuen hyttien siivous voi olla vielä kesken matkustajien astuessa laivaan. No mie menin tietysti ensin katsomaan omaa hyttiäni, ja eihän siellä mitään ollut siivottu. Myöskään laivan kaupat ja ravintolat eivät olleet vielä auki, joten jouduin odottamaan käytävillä noin tunnin ennen kuin vihdoin pääsin pistäytymään kaupassa ja lepäämään hyttiin.


Bye-bye Suomi!

Buffetin vuoro oli klo 14.00. Tarjolla oli mm. rapuja, kolmea erilaista mätiä, hummeriterriiniä, hirven jauhelihapihvejä ja kanttarelleja punaviinikastikkeella, hyviä salaatteja jne. Ja ruokajuomina tarjoiltiin tietysti puna- ja valkoviinit, oluet ja mehut. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta vähän hassua oli nauttia sitä yksin. Laiva oli muutenkin todella tyhjän oloinen, taitaa olla lomakausi ja sesonki jo hieman ohi.


Mereneläviä, namskis! =)

Matkasta Ruotsin ja Tanskan läpi ei jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa… Tieopasteet olivat joissakin paikoissa aika syvältä, ja eksyin pari kertaa mm. Tukholmassa kahdesta navigaattorista huolimatta :D Mutta oikeestaan nuo kaikki eksymiset on olleet ihan hauskoja, on joutunut jonnekin ihmeellisille pikkukujille, joita ei muuten olisi ikinä nähnyt. Muutaman paikan muistin vielä edelliseltä reissultani 2006, jolloin ajoin bemarilla samoja teitä pohjoiseen.


Taustalla on ne Ruotsin isot järvet, mutta eihän niistä pimeellä nähnyt oikein mitään.


Tässä ajellaan siltaa pitkin Ruotsista Tanskaan.

Saksan maaperälle päästyäni piti nopeusrajotusten vuoksi vielä odottaa muutamia kymmeniä kilometrejä, ennen kuin sai alkaa kurittamaan bemaria ihan kunnolla. Mutta sitten kun ensimmäisen kerran näki sen pyöreen valkosen liikennemerkin, jossa on mustia vinoja raitoja, niin tunne oli kyllä kiva =) Tosin Saksassa oli monessa paikassa aika paljon liikennettä, tietöitä ja jyrkkiä mutkia, jotka estivät aika tehokkaasti yli 200km/h –nopeudet. Se on vaan niin erilaista ajaa Saksan Autobahnilla Suomen moottoriteihin verrattuna; Suomessa pitää koko ajan kytätä nopeusmittaria, kun taas Saksassa voi keskittyä olennaiseen… Itseasiassa mie luulen, että miun keskinopeus Saksan Autobahneilla oli loppujen lopuksi hyvin lähellä sitä Suomen 120 kilometriä tunnissa, mutta ajamisen ilo oli kyllä moninkertainen :) Tosin bensaakin paloi vähän enemmän, noin 12 litraa satasella… :D


Saksan poliisien kalusto oli aika paljon hienompaa kuin Suomessa.

Saksassa ehdin pysähtymään Hampurissa Reeperbahnilla ja Stuttgartissa Porsche-museossa. Reeperbahnilla meno oli suhteellisen hillittyä aamun aikaisesta ajankohdasta johtuen, mutta voin vaan kuvitella mikä meno niillä paikallisilla juopoilla, huorilla ym. on joskus aamuyön kosteina tunteina… :D Yksin en kyllä uskaltaisi mennä sinne yöllä!


Reeperi :D

Stuttgartiin halusin mennä ihan vaan sen takia, että se on Porschen kotikaupunki. Noh, miehän bongasin sitten heti Autobahnilta sellasen Porsche-museon mainoksen, ja sinnehän oli pakko päästä! Lauantai-iltana en enää päässyt museoon, koska se oli juuri ehditty sulkea, joten otin hotellihuoneen ihan museon vierestä ja menin syömään paikalliseen saksalaiseen ravintolaan. Siellä tuli maistettua reissun ensimmäinen Schnitzel eli porsaan leike. 400 grammainen leike kaikkine lisukkeineen oli kyllä hyvää, mutta myös hieman liian iso miulle. En saanut kaikkea alas edes oluen avustuksella… :D Kävellessäni Stuttgartissa huomasin koko kaupungin olevan varsinainen Porsche-paratiisi; paikalliset näyttivät suosivat kotikaupunkinsa tuotteita ja se myös näkyi katukuvassa.


Porschen liiketiloja oli joka puolella, ja aidattujen alueiden pihat olivat täynnä lähes pelkästään Porscheja! :)

Sunnuntaiaamuna lähdin heti herättyäni Porsche-museoon. Käynti maksoi 8e + 2e lisämaksu kuulokkeista, joista kuuli aina tarvittavat selostukset. En oo kyllä varmaan ikinä sijottanut rahojani paremmin; museo oli aivan mahtava! Autot oli toinen toistaan kiiltävämpiä, joillakin oli ajettu 15000km, jotkut oli ihan uusia. Kaikki oli kuitenkin kiillotettu niin viimisen päälle, että edes Huttusen (miun vanhin kaveri) mersut ei oo varmaa ikinä kiiltäneet niin hyvin! :D Tuli ihan mieleen se yks vanha tietokonepeli, Need for Speed Porsche Edition. Museossa oli varmaan kaikki sen pelin Porschet ja monia muita! Siinä meni kyllä iho kananlihalle niitä mestariteoksia ihaillessa! Noh, täähän nyt on ollut jo selvää ainakin kymmenen vuotta, mutta museo vahvisti asiaa entisestään: mie oon päättäny, että mie ostan joskus itelleni ihan aidon Porschen. Mallin ehkä arvaattekin, se on 911 <3.
Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja miun puhelinkin tilttasi ennen kuin sain kuvattua kaikki Porschet :/ Iltapäivällä lähdin ajelemaan kohti Itävaltaa ja Grazia, mutta perille miulla ei varsinaisesti ollut kiire, kun miun piti saada asunto vasta tiistaina 1.9. Matkalla sain onneksi Grazin tutoriltani viestin, jossa hän muistutti miuta ostamaan Autobahnvignetten, eli sellasen tarran, joka pitää olla Itävallan moottoriteillä. En tiiä, olisinko ite edes tajunnut/muistanut sitä muuten… :D
Vignette tuulilasissa ajoin sitten Itävaltaan, mutta en ollut kyllä ihan varma, että missä kohtaa tarkalleen se valtioiden raja edes oikein kulki :D Itävallan puolella tiet muuttuivat koko ajan vaan mäkisemmiksi; moottoriteilläkin oli useiden prosenttien laskuja ja nousuja. Tosin miusta tuntui, että melkein koko matka Münchenistä Graziin olisi ollut alamäkeä… En tiedä ko. kaupunkien tarkkoja korkeuksia merenpinnasta, mutta sen voin kertoa, että München on aika paljon korkeammalla! :D


Tarjolla oli kaikkea mahollista ihan ensimmäisistä kuplavolkkareista ja normaaleista tieliikennekäyttöön tarkotetuista Porscheista aina viimisen päälle viritettyihin kilparaasereihin. Lisäksi esiteltiin erilaisia teknisiä innovaatioita, näytettiin videoita Porscheista vuosikymmenten varsilta ja fiilisteltiin Porsche-äänillä! <3









Su-ma-yönä yritin etsiä Itävallan vuoristoisilta ja kapeilta pikkuteiltä jonkin sortin hotellia tai Gasthausea, mutta enhän mie mitään sopivaa löytänyt :D Siellä oli sellasia about Imatran ja Joutsenon kokoisia paikkoja, joissa ei ollut ainuttakaan majapaikkaa! Uunituore Robin Hoodin makuupussi pääsi siis koekäyttöön, kun päätin lopulta nukkua bemarin nahkapenkillä :D Yllättävän hyvin siinäkin sai nukuttua, yhteensä melkein 8h. Makuupussi ei tosin ollut erityisen lämmin, tai ainakaan en ollut osannut varautua alle 10 asteen lämpötiloihin vielä tuossa vaiheessa…

Maanantaiaamuna saavuin sitten Graziin ja menin paikallisen LOAS:n eli WIST:n toimistoon kysymään, josko voisin jo saada asuntoni avaimen, vaikkakin olin useaan otteeseen lukenut ja kuullut, ettei avainta voi missään tapauksessa saada ennen tiistaita. Noh, avain irtosi heikohkolla saksan kielellä naurettavan helposti, jiihaa! =))) Kämpän saaminen helpotti henkisesti todella paljon, kun ei tarvinnut mennä tutorin nurkkiin punkkaamaan. Luvattua autopaikkaa en kuitenkaan saanut vielä maanantaina, joten jouduin pysäköimään maksullisille (kalliille) paikoille katujen varsille.