maanantai 14. joulukuuta 2009

Laskettelua Alpeilla

Lauantaina kävin ensimmäistä kertaa laskettelemassa Alpeilla. Grazin yksi urheilukauppa Gigasport järjesti päivän reissun Planneralmin laskettelukeskukseen noin 150km Grazista luoteeseen. Bussikyydit edestakaisin ja päivän hissilippu maksoi ainoastaan 33,5 euroa (+välinevuokra 18e), joten matka oli miun mielestä erittäin halpa.

Planneralmin hiihtokeskus oli kuitenkin varsin pieni, siellä taisi olla 5 hissiä ja 8 rinnettä. Paikan korkeimmat huiput olivat hieman yli 2000m ja lunta oli kaikkialla reilusti, sanoisin, että ainakin puoli metriä. Laskettelukausi ei ole täällä vielä kunnolla alkanut, joten ihmisiä ei rinteissä hirveästi ollut. Se oli tietysti hyvä mein kannalta, mm. hisseihin ei tarvinnut jonottaa lainkaan.

Yllättävintä oli rinteiden huono kunto; sinä päivänä ei varmasti oltu ajettu lumikissoilla missään mäessä, joten pehmeää irtolunta oli joka paikassa. Tämä laski hieman laskuintoa, sillä pitkän laskettelutauon jälkeen sai jäkittää jalkoja ihan kunnolla kaatumisen pelossa :D No onneksi mäet eivät olleet punaisista ja mustista kylteistä huolimatta mitään ihan kauheita. Toinen merkille pantava seikka oli valaistuksen puute. Missään rinteessä ei ollut minkäänlaisia valoja, joten täällä lasketaan ilmeisesti vain päiväsaikaan.

Suomen laskettelukeskuksiin verrattuna parempaa olivat tietysti maisemat, mutta niistäkään emme päässeet nyt ihan täysillä nauttimaan pilvisyyden ja heikon lumisateen vuoksi. Ehkä ne isommat keskukset olisivat sitten parempia... Katsotaan, jos joululoman jälkeen ehtisi käymään jossain toisessa paikassa vielä laskemassa. Joo tosiaan seuraavaa blogipäivitystä saatte todennäköisesti odotella aika kauan, sillä mie lennän torstaina 17.12.2009 Suomeen ja palaan tänne Graziin sunnuntaina 10.1.2010. Alkaahan tässä jo vähän ikävä sinne Suomeen olemaan; kiva nähdä taas kaikkia kavereita ja tuttuja pitkästä aikaa! :) Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!



torstai 10. joulukuuta 2009

Sairaala ja oikea itsenäisyyspäivä

Lauantaina oli aika mielenkiintoinen päivä, kun Terhi lähetti viestiä, että hänet pitäisi viedä sairaalaan. Terhi olikin tosi kipeänä kotonaan, mutta sai onneksi sairaalassa hyvät lääkkeet. Mielenkiintoista oli miusta, ettei lääkäri tiennyt, oliko kyseessä kenties sikainfluenssa vai ei... Aika outoa oli myös se, kun miulta kysyttiin pankkikortin tunnuslukua ostaessani Terhille lääkkeitä apteekin ulkoluukulta. Joo-o, miun piti kirjoittaa tunnuslukuni paperille, jonka jälkeen myyjä hävisi jonnekin apteekin uumeniin. Hetken kuluttua myyjä tuli takaisin kuitin kanssa, johon miun piti vielä kirjoittaa allekirjoitus. Ei vaikuttanut kovin luotettavalta, mutta ei sieltä tililtä ainakaan vielä ole ylimääräistä rahaa lähtnyt. Pääasia, että saatiin Terhi takaisin elävien kirjoihin.



Rankan lauantain jälkeen olikin mukavaa juhlia Suomen oikeata itsenäisyyspäivää 100% suomalaisessa seurassa. Nämä juhlat olivatkin yhdet parhaimmista tähän saakka vaihdon aikana. Tarjolla oli mm. karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita, nammmmm! Yritimme ahkerasti katsoa linnan juhlia netin kautta, mutta Ylen sivuilta se ei kyllä onnistunut. Myöhemmin löytyi joku toinen sivu, josta sitten nähtiin pienissä pätkissä parhaita paloja.



perjantai 4. joulukuuta 2009

Luistelua ja itsenäisyyspäivän juhlintaa

Keskiviikkona kävimme luistelemassa Grazin keskustaan rakennetulla pienellä jäällä. Luistimet sai vuokrattua paikan päältä viiden euron hintaan. Ihan kivaa oli, vaikka luistimet eivät oikein istuneetkaan jalkoihin, ne oli teroitettu tosi epätasaisesti ja vaikka kentällä ei paljoa tilaa ollutkaan.



Torstaina oli vuorossa Suomi-Itävalta-seuran ja jonkun konsulin järjestämä itsenäisyyspäivän juhla jo ennen oikeeta juhlapäivää. Konsuli ja Suomen suurlähettiläs ottivat meidät vastaan Hauptplatzilla sijaitsevissa konsulin edustustiloissa. Kukaan ei oikein tiennyt etukäteen, mitä odottaa tuolta tapahtumalta. Menimme paikalle parhaimpiimme pukeutuen ja jotain isänmaallista ohjelmaa odottaen. Juhla oli kuitenkin pieni pettymys. Konsuli oli hirveä säheltäjä, eikä käytännön järjestelyistä tahtonut tulla oikein mitään. Tapahtuma oli myös varsin kuiva: puheita, kiitoksia, teitittelyä, orkesterin soittamaa huonoa musiikkia jne. Yllättäen paikalla oli paljon jotain ihan ihme porukkaa, ainakin Unkari ja Sri Lanka olivat edustettuina Suomen itsenäisyyspäivän juhlassa! Lisäksi koko virallinen ohjelma vedettiin saksan kielellä ja Maamme-lauluun ei saatu alkusoittoa, joten kukaan ei oikein tajunnut laulaa mukana. Noh, kuivien puheiden ja pitkällisen seisomisen jälkeen saimme kuitenkin kohtalaiset cocktail-tarjoilut viineineen ja pääsimme vaihtamaan muutaman sanan suurlähettilään ja muutaman muun suomalaisen kanssa.

Lähikukkuloita

Viime sunnuntaina lähdin ensin ihan tavalliselle lenkille omalta kämpältä pohjoiseen. Sää oli kuitenkin niin hieno ja edessä siinti Göstingin kukkula, joten päätin kiivetä sen päälle.


Tässä mennään ylämäkeen metsän siimeksessä. Mäki oli oikeesti tosi jyrkkä, mutta eihän sitä tästä kuvasta oikein näe. Aika hienoa oli kyllä kavuta sitä polkua ylös noissa maisemissa, vaikka maassa olleet lehdet olivatkin aika liukkaita.


Pienien harhailuiden jälkeen löysin mäen huipulle, jossa oli tälläinen ravintola. Janoisena menin sisään ja tilasin kokista. Tässä ravintolassa/baarissa ei kuitenkaan ollut tarjolla minkään sortin kolaa! Täysin käsittämätöntä. Piti sitten tyytyä omenamehun ja soodaveden sekoitukseen, joka maksoi 3e :D


Huippu on melko tarkalleen 400m kaupungin yläpuolella.


Graaaaz. Schlossberg erottuu hyvin keskeltä.


Lyhyiden maisemaihasteluiden jälkeen oli aika palata kotiin. Matka alaspäin oli huomattavasti pahempi kuin ylöspäin. Iso osa matkasta tultiin puolittaista persmäkeä, kun lehdet ja niiden alla ollut muta luistivat alta pois.

Seuraavana päivänä kävin bemarilla katselemassa toista vähän korkeampaa kukkulaa noin 25km Grazista pohjoiseen. Kyseessä oli siis reilut 1400m korkea Schöckl. Nyt ei sää kuitenkaan suosinut enää yhtä hyvin, joten pienen tihkusateen läpi maisemat ja kuvat jäivät vaatimattomammiksi. Ja autolla ei edes päässyt ylös asti, jossain 1100 metrin korkeudessa oli sellanen suljettu portti, josta en lähtenyt yrittämään läpi. Kunhan talvi tulee kunnolla tänne, pitäisi tuollakin mäellä päästä laskettelemaan. Nyt ei vaan vielä näkynyt lunta lainkaan.