Laskettelua Alpeilla

Lauantaina kävin ensimmäistä kertaa laskettelemassa Alpeilla. Grazin yksi urheilukauppa Gigasport järjesti päivän reissun Planneralmin laskettelukeskukseen noin 150km Grazista luoteeseen. Bussikyydit edestakaisin ja päivän hissilippu maksoi ainoastaan 33,5 euroa (+välinevuokra 18e), joten matka oli miun mielestä erittäin halpa.

Planneralmin hiihtokeskus oli kuitenkin varsin pieni, siellä taisi olla 5 hissiä ja 8 rinnettä. Paikan korkeimmat huiput olivat hieman yli 2000m ja lunta oli kaikkialla reilusti, sanoisin, että ainakin puoli metriä. Laskettelukausi ei ole täällä vielä kunnolla alkanut, joten ihmisiä ei rinteissä hirveästi ollut. Se oli tietysti hyvä mein kannalta, mm. hisseihin ei tarvinnut jonottaa lainkaan.

Yllättävintä oli rinteiden huono kunto; sinä päivänä ei varmasti oltu ajettu lumikissoilla missään mäessä, joten pehmeää irtolunta oli joka paikassa. Tämä laski hieman laskuintoa, sillä pitkän laskettelutauon jälkeen sai jäkittää jalkoja ihan kunnolla kaatumisen pelossa :D No onneksi mäet eivät olleet punaisista ja mustista kylteistä huolimatta mitään ihan kauheita. Toinen merkille pantava seikka oli valaistuksen puute. Missään rinteessä ei ollut minkäänlaisia valoja, joten täällä lasketaan ilmeisesti vain päiväsaikaan.

Suomen laskettelukeskuksiin verrattuna parempaa olivat tietysti maisemat, mutta niistäkään emme päässeet nyt ihan täysillä nauttimaan pilvisyyden ja heikon lumisateen vuoksi. Ehkä ne isommat keskukset olisivat sitten parempia... Katsotaan, jos joululoman jälkeen ehtisi käymään jossain toisessa paikassa vielä laskemassa. Joo tosiaan seuraavaa blogipäivitystä saatte todennäköisesti odotella aika kauan, sillä mie lennän torstaina 17.12.2009 Suomeen ja palaan tänne Graziin sunnuntaina 10.1.2010. Alkaahan tässä jo vähän ikävä sinne Suomeen olemaan; kiva nähdä taas kaikkia kavereita ja tuttuja pitkästä aikaa! :) Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille lukijoille!

Sairaala ja oikea itsenäisyyspäivä

Lauantaina oli aika mielenkiintoinen päivä, kun Terhi lähetti viestiä, että hänet pitäisi viedä sairaalaan. Terhi olikin tosi kipeänä kotonaan, mutta sai onneksi sairaalassa hyvät lääkkeet. Mielenkiintoista oli miusta, ettei lääkäri tiennyt, oliko kyseessä kenties sikainfluenssa vai ei... Aika outoa oli myös se, kun miulta kysyttiin pankkikortin tunnuslukua ostaessani Terhille lääkkeitä apteekin ulkoluukulta. Joo-o, miun piti kirjoittaa tunnuslukuni paperille, jonka jälkeen myyjä hävisi jonnekin apteekin uumeniin. Hetken kuluttua myyjä tuli takaisin kuitin kanssa, johon miun piti vielä kirjoittaa allekirjoitus. Ei vaikuttanut kovin luotettavalta, mutta ei sieltä tililtä ainakaan vielä ole ylimääräistä rahaa lähtnyt. Pääasia, että saatiin Terhi takaisin elävien kirjoihin.



Rankan lauantain jälkeen olikin mukavaa juhlia Suomen oikeata itsenäisyyspäivää 100% suomalaisessa seurassa. Nämä juhlat olivatkin yhdet parhaimmista tähän saakka vaihdon aikana. Tarjolla oli mm. karjalanpaistia ja karjalanpiirakoita, nammmmm! Yritimme ahkerasti katsoa linnan juhlia netin kautta, mutta Ylen sivuilta se ei kyllä onnistunut. Myöhemmin löytyi joku toinen sivu, josta sitten nähtiin pienissä pätkissä parhaita paloja.

Luistelua ja itsenäisyyspäivän juhlintaa

Keskiviikkona kävimme luistelemassa Grazin keskustaan rakennetulla pienellä jäällä. Luistimet sai vuokrattua paikan päältä viiden euron hintaan. Ihan kivaa oli, vaikka luistimet eivät oikein istuneetkaan jalkoihin, ne oli teroitettu tosi epätasaisesti ja vaikka kentällä ei paljoa tilaa ollutkaan.



Torstaina oli vuorossa Suomi-Itävalta-seuran ja jonkun konsulin järjestämä itsenäisyyspäivän juhla jo ennen oikeeta juhlapäivää. Konsuli ja Suomen suurlähettiläs ottivat meidät vastaan Hauptplatzilla sijaitsevissa konsulin edustustiloissa. Kukaan ei oikein tiennyt etukäteen, mitä odottaa tuolta tapahtumalta. Menimme paikalle parhaimpiimme pukeutuen ja jotain isänmaallista ohjelmaa odottaen. Juhla oli kuitenkin pieni pettymys. Konsuli oli hirveä säheltäjä, eikä käytännön järjestelyistä tahtonut tulla oikein mitään. Tapahtuma oli myös varsin kuiva: puheita, kiitoksia, teitittelyä, orkesterin soittamaa huonoa musiikkia jne. Yllättäen paikalla oli paljon jotain ihan ihme porukkaa, ainakin Unkari ja Sri Lanka olivat edustettuina Suomen itsenäisyyspäivän juhlassa! Lisäksi koko virallinen ohjelma vedettiin saksan kielellä ja Maamme-lauluun ei saatu alkusoittoa, joten kukaan ei oikein tajunnut laulaa mukana. Noh, kuivien puheiden ja pitkällisen seisomisen jälkeen saimme kuitenkin kohtalaiset cocktail-tarjoilut viineineen ja pääsimme vaihtamaan muutaman sanan suurlähettilään ja muutaman muun suomalaisen kanssa.

Lähikukkuloita

Viime sunnuntaina lähdin ensin ihan tavalliselle lenkille omalta kämpältä pohjoiseen. Sää oli kuitenkin niin hieno ja edessä siinti Göstingin kukkula, joten päätin kiivetä sen päälle.


Tässä mennään ylämäkeen metsän siimeksessä. Mäki oli oikeesti tosi jyrkkä, mutta eihän sitä tästä kuvasta oikein näe. Aika hienoa oli kyllä kavuta sitä polkua ylös noissa maisemissa, vaikka maassa olleet lehdet olivatkin aika liukkaita.


Pienien harhailuiden jälkeen löysin mäen huipulle, jossa oli tälläinen ravintola. Janoisena menin sisään ja tilasin kokista. Tässä ravintolassa/baarissa ei kuitenkaan ollut tarjolla minkään sortin kolaa! Täysin käsittämätöntä. Piti sitten tyytyä omenamehun ja soodaveden sekoitukseen, joka maksoi 3e :D


Huippu on melko tarkalleen 400m kaupungin yläpuolella.


Graaaaz. Schlossberg erottuu hyvin keskeltä.


Lyhyiden maisemaihasteluiden jälkeen oli aika palata kotiin. Matka alaspäin oli huomattavasti pahempi kuin ylöspäin. Iso osa matkasta tultiin puolittaista persmäkeä, kun lehdet ja niiden alla ollut muta luistivat alta pois.

Seuraavana päivänä kävin bemarilla katselemassa toista vähän korkeampaa kukkulaa noin 25km Grazista pohjoiseen. Kyseessä oli siis reilut 1400m korkea Schöckl. Nyt ei sää kuitenkaan suosinut enää yhtä hyvin, joten pienen tihkusateen läpi maisemat ja kuvat jäivät vaatimattomammiksi. Ja autolla ei edes päässyt ylös asti, jossain 1100 metrin korkeudessa oli sellanen suljettu portti, josta en lähtenyt yrittämään läpi. Kunhan talvi tulee kunnolla tänne, pitäisi tuollakin mäellä päästä laskettelemaan. Nyt ei vaan vielä näkynyt lunta lainkaan.

Jouluhössötystä ja tuninkia

Taas on melkein viikko vierähtänyt, eikä mitään kovin ihmeellistä oo tapahtunut. Merkittävimmät viikon kohokohdat taitavat olla Riston kynnen lakkaus viikko sitten, Itävallan byrokratian kanssa taisteleminen maanantaina (3kk:n sisällä maahan saapumisesta piti tehdä uusi ilmoitus, että on vielä täällä. Toimistoon piti mennä kahdeksan (8!) eri dokumentin kanssa ja siellä sai jonottaa ihan tarpeeksi.) sekä Grazin jouluhulinoihin tutustuminen torstaina.

Kaupungin keskusta on siis ihan täynnä kaikenmaailman joulukrääsää ja Hauptplatzilla myydään paikallista "glögiä" eli Glühweinia joka päivä. Aikamoista hössötystä miun mielestä... Ainakin on saatu taas hyvin ahdettua pienelle alueelle hirveesti ihmisiä, ettei kenelläkään varmasti ole tilaa liikkua mihinkään :D





Tällä viikolla sain myös vihdoin korjailtua bemaria sen peurakolarin jäljiltä. Nyt on uudet valoumpiot sekä edessä että takana. Edessä siis Angel Eyssit ja takana ledit :) Hienot on, mutta vähän ongelmiakin tuli asennuksessa: toisen etuvilkun yksi muovikiinnike meni heti rikki sitä paikalleen laitettaessa, yhden ruuvin onnistuin tiputtamaan moottoritilan syövereihin, joten toinen etu-umpio on nyt neljän ruuvin sijaan kiinni vain kolmella, ajovalojen säätömoottoreita en saanut paikalleen uusiin umpioihin, se vaatisi vähän enemmän askartelua ja ehkä ikävin juttu on se, että uudet etu-umpiot alkoivat välittömästi kerätä kosteutta sisäänsä :( Noh, on se nyt joka tapauksessa paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin, ja ajovalotkin osoittavat nyt paremmin oikeille korkeuksille. Pitänee korjailla sitten Suomessa lisää ennen ensi vuoden katsastusta...

Alpit, Sveitsi ja Lichtenstein

Torstaina päätin sitten lähteä vihdoin ajelemaan Alpeille. Matkaseuraa ei houkutteluista huolimatta herunut, kaikilla oli mukamas jotain kiireitä, muita menoja tai rahahuolia, joten lähdin sitten yksin :D Aika hillittömän kalliiksi kyllä tuli, mutta olihan se reissu nyt tehtävä, muuten olisin varmasti katunut jälkikäteen. Tarkoituksena oli siis lähinnä ajaa bemarilla Alppien vuoristoteitä ja ihastella maisemia. Erityisesti halusin ajaa Top Gearissa maailman parhaaksi "ajotieksi" (Best Driving Road) valitun Stelvio Passin läpi.


Tässä vaiheessa ei vielä ollut hirveesti lumihuippuja.


Katto auki pystyi nauttimaan ajamisesta parhaiten :)

Ei kyllä näissä kuvissa pääse nuo maisemat ihan oikeuksiinsa. Tässä olisi ehkä voinut olla "oikea" kamera parempi:





Olin ajamassa jo Stelvio Passin alkupäätä, kun yhtäkkiä tiellä olikin puomi. Tie on siis suljettu "huonojen" kelien aikaan. Kuvien auringonpaisteesta voitten sitten päätellä, että oliko keli huono... Jos miulta kysytään, niin tuo tie puomin takana näytti täysin ajokelpoiselta. Niin ja tuolle puomille pääsemiseksi piti ajella sellaisia pikkuteitä, jotka olivat osittain jäässä ja joiden reunoille oli aurattu lunta. Kesärenkailla mentiin kuitenkin koko matka, eikä niitä lumiketjuja tarvittu missään. Onneksi sattui hyvät kelit :)




Noh, yksi puomihan ei miuta pysäyttänyt, vaan kiersin muutamat vuoret siinä sitten laaksoja pitkin ja yritin lähestyä Stelvio Passia toiselta puolelta. Tulos oli kuitenkin yhtä heikko, tie oli suljettu molemmista päistä :/


Onneksi muutkaan tiet eivät olleet hassumpia ja maisemat olivat edelleen sitä luokkaa, ettei ehtinyt hirveästi suljettua Stelvio Passia suremaan. Tosin kyllä mie sen vielä joskus haluaisin ajaa... ehkä sitten sillä Porschella aikanaan ;)





Seuraavaksi suuntasin kohti Lichtensteinia, olihan sekin pikkuvaltio nähtävä. Hämmästys oli kuitenkin melkoinen, kun matkalla Vaduziin navigaattori neuvoi yhtäkkiä "Aja lautalle" ja siihen tuli sellanen laivan kuva :D Hetken aikaa ihmeteltyäni tajusin, että nyt ollaan menossa tunneliin. Kyseessä olikin Euroopan pisin tunneli, josta pääsi läpi ajamalla auton junaan ja maksamalla 10 euroa. Jännä kokemus sekin. Niin ja tunneli juhlisti kymmenvuotista olemassaoloaan jakamalla kaikille läpikulkijoille pienen yllätyspaketin. Se sisälsi eväiden lisäksi mm. VHS-kasetin, joka kertoo tunnelista ja sen rakentamisesta. Oiskohan jollain vielä niitä VHS-vehkeitä jossain tallella, että voisi katsoa sen joskus...? :D



Lichtensteinistä ei ole hirveästi kerrottavaa. Maa on siis erittäin pieni, eikä asukkaitakaan ole kuin n. 35000. Mutta rikas se on. Kävelykadun varrella oli paljon mm. tosi kalliita koru-, kello-, taide- ja vaateliikkeitä.





Päivälliseksi söin ilmeisesti punakampelaa. Oli kyllä erikoisin ruoka, mitä oon varmaan ikinä syönyt. Makua ei voi oikein verrata mihinkään, mutta ihan hyvää se oli.

Torstai-illaksi saavuin sitten Sveitsin puolelle Luzerniin, josta olin varannut hotellin. Vaikka lähes 1000km ajamisen jälkeen vähän jo väsyttikin, kävin vielä illalla kiertämässä pienen lenkin kaupungilla ja ihastelemassa mm. Euroopan vanhinta puusiltaa Kapellbrückeä.





Pääkohteeni Luzernissa oli iso liikennemuseo, jossa kävin perjantaina. Päätin tehdä matkan kävellen järven rantaa pitkin, kun näytti olevan niin komiat maisemat. Ihan tuli Lappeenrannan satama mieleen tuosta paikasta. Paitsi että vesi oli ihan mielettömän kirkasta, paljon kirkkaampaa kuin esimerkiksi Budapestin kylpylässä! :D






Liikennemuseo.




Lumilinko.

Auto-osasto oli kaikkein mielenkiintoisin. Miusta siellä oli tosi hyvin onnistuttu tekemään museosta sellanen interaktiivinen ja mielenkiintoinen. Vierailijat pääsivät itse kokeilemaan monia juttuja ja mm. yhdestä liikenneosaamista ja -sääntöjä testaavasta pelistä sai tulokset sähköpostiin, kun vaan kirjoitti osoitteensa siihen pelin päätyttyä. Lisäksi kokeilin mm. miltä tuntuu, kun ajetaan Golffilla 13km/h seinään. Noh, eihän se hirveen hyvältä tuntunut... :D Kokonaisuudessaan miusta siellä oli liikenneturvallisuus hyvin esillä ja voisin jopa kuvitella, että sieltä saattoi jäädä jotain päähän niille sadoille koululaisille, joita mie siellä näin. Ei olisi hassumpi idea Suomeenkin tuollainen "museo".








Seuraavaksi oli vuorossa hieman tylsempi laiva-rakennus:



Lopuksi homma huipentui Sveitsin liikenteen ylpeyteen eli ilmailuun. Isossa hallissa esiteltiin lähinnä siviililiikenteen lentohärveleitä sekä avaruustekniikkaa. En ollut tajunnut aiemmin, että tuo ilmailu on niinkin tärkeää Sveitsille.




Liikennemuseon jälkeen jatkoin kävelyä kaupungilla ja huomasin Sveitsin olevan ihan törkeän kallis maa. Paras esimerkki on ehkä Big Mäk-ateria, joka maksoi Luzernissa lähes 10 euroa! Laskettelutakin ja joulusuklaiden osto jäi siis todellakin tekemättä. Takkia olisi ollut vaikeaa löytää alle 300 euron ja suklaakonvehtirasiatkin maksoivat helposti yli 15 euroa. Tyydyin siis lähinnä ihastelemaan ilmaisia nähtävyyksiä shoppailun sijaan:


Rautatieasema.


Leijona kaiverrettu kallioon.


Kasino.


Taidemuseo.


Joessa tehtiin jotain remonttia.


Mäeltä näki kivasti kaupungin valot.


Kaupungilla oli monissa paikoissa tällaisia pieniä suihkulähteitä, joista mie olettaisin, että olisi voinut juoda sitä vettä...?

Linkkuveitsiä, kelloja, suklaata ja käkikelloja oli joka puolella.





Perjantaina lähdin aikaisin aamulla Luzernista takaisin Graziin päin, tarkoituksena ehtiä Saksan Autobahnoille ennen ruuhkia ;) Ja onnistuihan se, bemari kulki iloisesti ja vauhdin hurmaa riitti. Huiput jäivät taas siihen 229 kilometriin tunnissa, kun kierroslukurajoitin tuli vastaan vitosvaihteella.

Itävallan puolella kävin vielä ennen kämpille tuloa katsastamassa A1-ringin, eli Itävallan formularadan. Viimeeksi siellä on tosin ajettu formuloita vuonna 2003, mutta sitäkään ei millään uskoisi, kun näki sen paikan. Ei ollut edes kovin paljoa Muukon karting-rataa kummoisempi! :D Ensinnäkin paikka oli jälleen tosi vaikea löytää, koska minkäänsortin opasteita ei ollut MISSÄÄN! Vasta alueen parkkipaikalle käännyttäessä oli ensimmäinen kyltti, joka kertoi radan olemassaolosta. Portilla tuli kuitenkin taas DeJavu-tunne, kun edessä oli vain suljettu portti...



Jostain takaportista pääsin kuitenkin alueelle sisään hieman kyseenalaista reittiä. Eipä siellä paljon nähtävää ollut, hiljainen rata ja joku iso rakennustyömaa varikkoalueella.