Tässä vaiheessa ei vielä ollut hirveesti lumihuippuja.
Katto auki pystyi nauttimaan ajamisesta parhaiten :)
Ei kyllä näissä kuvissa pääse nuo maisemat ihan oikeuksiinsa. Tässä olisi ehkä voinut olla "oikea" kamera parempi:
Olin ajamassa jo Stelvio Passin alkupäätä, kun yhtäkkiä tiellä olikin puomi. Tie on siis suljettu "huonojen" kelien aikaan. Kuvien auringonpaisteesta voitten sitten päätellä, että oliko keli huono... Jos miulta kysytään, niin tuo tie puomin takana näytti täysin ajokelpoiselta. Niin ja tuolle puomille pääsemiseksi piti ajella sellaisia pikkuteitä, jotka olivat osittain jäässä ja joiden reunoille oli aurattu lunta. Kesärenkailla mentiin kuitenkin koko matka, eikä niitä lumiketjuja tarvittu missään. Onneksi sattui hyvät kelit :)
Noh, yksi puomihan ei miuta pysäyttänyt, vaan kiersin muutamat vuoret siinä sitten laaksoja pitkin ja yritin lähestyä Stelvio Passia toiselta puolelta. Tulos oli kuitenkin yhtä heikko, tie oli suljettu molemmista päistä :/
Onneksi muutkaan tiet eivät olleet hassumpia ja maisemat olivat edelleen sitä luokkaa, ettei ehtinyt hirveästi suljettua Stelvio Passia suremaan. Tosin kyllä mie sen vielä joskus haluaisin ajaa... ehkä sitten sillä Porschella aikanaan ;)
Seuraavaksi suuntasin kohti Lichtensteinia, olihan sekin pikkuvaltio nähtävä. Hämmästys oli kuitenkin melkoinen, kun matkalla Vaduziin navigaattori neuvoi yhtäkkiä "Aja lautalle" ja siihen tuli sellanen laivan kuva :D Hetken aikaa ihmeteltyäni tajusin, että nyt ollaan menossa tunneliin. Kyseessä olikin Euroopan pisin tunneli, josta pääsi läpi ajamalla auton junaan ja maksamalla 10 euroa. Jännä kokemus sekin. Niin ja tunneli juhlisti kymmenvuotista olemassaoloaan jakamalla kaikille läpikulkijoille pienen yllätyspaketin. Se sisälsi eväiden lisäksi mm. VHS-kasetin, joka kertoo tunnelista ja sen rakentamisesta. Oiskohan jollain vielä niitä VHS-vehkeitä jossain tallella, että voisi katsoa sen joskus...? :D
Lichtensteinistä ei ole hirveästi kerrottavaa. Maa on siis erittäin pieni, eikä asukkaitakaan ole kuin n. 35000. Mutta rikas se on. Kävelykadun varrella oli paljon mm. tosi kalliita koru-, kello-, taide- ja vaateliikkeitä.
Päivälliseksi söin ilmeisesti punakampelaa. Oli kyllä erikoisin ruoka, mitä oon varmaan ikinä syönyt. Makua ei voi oikein verrata mihinkään, mutta ihan hyvää se oli.
Torstai-illaksi saavuin sitten Sveitsin puolelle Luzerniin, josta olin varannut hotellin. Vaikka lähes 1000km ajamisen jälkeen vähän jo väsyttikin, kävin vielä illalla kiertämässä pienen lenkin kaupungilla ja ihastelemassa mm. Euroopan vanhinta puusiltaa Kapellbrückeä.
Pääkohteeni Luzernissa oli iso liikennemuseo, jossa kävin perjantaina. Päätin tehdä matkan kävellen järven rantaa pitkin, kun näytti olevan niin komiat maisemat. Ihan tuli Lappeenrannan satama mieleen tuosta paikasta. Paitsi että vesi oli ihan mielettömän kirkasta, paljon kirkkaampaa kuin esimerkiksi Budapestin kylpylässä! :D
Liikennemuseo.
Lumilinko.
Auto-osasto oli kaikkein mielenkiintoisin. Miusta siellä oli tosi hyvin onnistuttu tekemään museosta sellanen interaktiivinen ja mielenkiintoinen. Vierailijat pääsivät itse kokeilemaan monia juttuja ja mm. yhdestä liikenneosaamista ja -sääntöjä testaavasta pelistä sai tulokset sähköpostiin, kun vaan kirjoitti osoitteensa siihen pelin päätyttyä. Lisäksi kokeilin mm. miltä tuntuu, kun ajetaan Golffilla 13km/h seinään. Noh, eihän se hirveen hyvältä tuntunut... :D Kokonaisuudessaan miusta siellä oli liikenneturvallisuus hyvin esillä ja voisin jopa kuvitella, että sieltä saattoi jäädä jotain päähän niille sadoille koululaisille, joita mie siellä näin. Ei olisi hassumpi idea Suomeenkin tuollainen "museo".
Seuraavaksi oli vuorossa hieman tylsempi laiva-rakennus:
Lopuksi homma huipentui Sveitsin liikenteen ylpeyteen eli ilmailuun. Isossa hallissa esiteltiin lähinnä siviililiikenteen lentohärveleitä sekä avaruustekniikkaa. En ollut tajunnut aiemmin, että tuo ilmailu on niinkin tärkeää Sveitsille.
Liikennemuseon jälkeen jatkoin kävelyä kaupungilla ja huomasin Sveitsin olevan ihan törkeän kallis maa. Paras esimerkki on ehkä Big Mäk-ateria, joka maksoi Luzernissa lähes 10 euroa! Laskettelutakin ja joulusuklaiden osto jäi siis todellakin tekemättä. Takkia olisi ollut vaikeaa löytää alle 300 euron ja suklaakonvehtirasiatkin maksoivat helposti yli 15 euroa. Tyydyin siis lähinnä ihastelemaan ilmaisia nähtävyyksiä shoppailun sijaan:
Rautatieasema.
Leijona kaiverrettu kallioon.
Kasino.
Taidemuseo.
Joessa tehtiin jotain remonttia.
Mäeltä näki kivasti kaupungin valot.
Kaupungilla oli monissa paikoissa tällaisia pieniä suihkulähteitä, joista mie olettaisin, että olisi voinut juoda sitä vettä...?
Linkkuveitsiä, kelloja, suklaata ja käkikelloja oli joka puolella.
Perjantaina lähdin aikaisin aamulla Luzernista takaisin Graziin päin, tarkoituksena ehtiä Saksan Autobahnoille ennen ruuhkia ;) Ja onnistuihan se, bemari kulki iloisesti ja vauhdin hurmaa riitti. Huiput jäivät taas siihen 229 kilometriin tunnissa, kun kierroslukurajoitin tuli vastaan vitosvaihteella.
Itävallan puolella kävin vielä ennen kämpille tuloa katsastamassa A1-ringin, eli Itävallan formularadan. Viimeeksi siellä on tosin ajettu formuloita vuonna 2003, mutta sitäkään ei millään uskoisi, kun näki sen paikan. Ei ollut edes kovin paljoa Muukon karting-rataa kummoisempi! :D Ensinnäkin paikka oli jälleen tosi vaikea löytää, koska minkäänsortin opasteita ei ollut MISSÄÄN! Vasta alueen parkkipaikalle käännyttäessä oli ensimmäinen kyltti, joka kertoi radan olemassaolosta. Portilla tuli kuitenkin taas DeJavu-tunne, kun edessä oli vain suljettu portti...
Jostain takaportista pääsin kuitenkin alueelle sisään hieman kyseenalaista reittiä. Eipä siellä paljon nähtävää ollut, hiljainen rata ja joku iso rakennustyömaa varikkoalueella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti