Dachaun keskitysleiri

Sunnuntaina vuorossa oli sitten Dachaun keskitysleiri Münchenin kupeessa ja aikaisempia päiviä huomattavasti vakavammat naamat kaikilla.


Portti leirin sisälle.


"Arbeit macht frei"


Vanhoista kuvista saattoi nähdä pienen murto-osan niistä kauheuksista, joita ko. paikalla oli tapahtunut vain muutamia kymmeniä vuosia sitten. Yhteensä Dachaun keskitysleirillä oli ollut yli 200000 vankia.


Dachaussa oli ollut viisi suomalaistakin vankia.




Junalasteittain kuolleita ihmisiä menossa poltettavaksi.

Paikalla olevassa museossa kerrottiin hyvin yksityiskohtaisesti keskitysleirijärjestelmästä, elinoloista, vankien taustoista ja kohtelusta, kidutus- ja tappomenetelmistä jne. Tämäkin kokemus tuntui varsin epätodelliselta. Että oikeasti siellä on tapettu ihmisiä. Tuhansittain oikeita, eläviä ihmisiä. Juuri sillä paikalla.


Keskitysleirijärjestelmä levittäytyi toisen maailmansodan aikana hyvin laajalle Eurooppaan.


Saksan viimeinen toivo työttömyyden kasvaessa räjähdysmäisesti: Hitler.



Leirialue oli todella suuri. Tosin suurin osa vankien barakeista oli purettu maan tasalle, jäljellä olivat vain matalat kivijalat muistuttamassa paikoista, joissa ne oli aikaisemmin sijainneet.










Pienoismalli alueesta.


Joku muistomerkki.


Ei ikinä uudestaan.


Vangit elivät todella ahtaasti barakeissaan.


Hygienia oli huonoa ja taudit yleisiä.




Tolkuttoman pitkä käytävä täynnä vankilasellejä erityisvangeille.


Paikalla oli useita tuhansien tuntemattomien ihmisten hautoja.


Krematorio.


Huone, jossa vankeja tapettiin kaasulla.


Uuneja, joissa poltettiin ruumiita.