Torstaina vietin viimeistä iltaani Grazissa , ja onnekseni näin lähes kaikki lähimmät kaverini. Ei siis edes kaduta, että perjantaiset viralliset Erasmus-läksiäiset jäivät väliin, sillä ei siellä Postgaragessa kuitenkaan olisi kuullut mitään, eikä olisi mahtunut liikkumaan mihinkään jnejne. Nyt istuttiin siis vähän rauhallisemmissa merkeissä ilta Bier Baronissa pizzalla.
Fiilikset ovat nyt vähän sekavat ja ristiriitaiset, sillä toisaalta on tosi kivaa palata lopullisesti Suomeen, mutta toisaalta tulee väkisinkin vähän haikea mieli, kun joutuu jättämään Grazin ja monet uudet kaverit taakseen. Parhaimpia suomalaisia kavereita varmasti näen jatkossakin, mutta onhan se selvää, ettei kaikkia noita kymmeniä uusia kavereita näe enää ikinä.
Hauskaa oli kuitenkin loppuun asti ja vaikka saksan kielitaitoon jäi vieläkin vähän parantamisen varaa, oli vaihtokokemus kyllä täysin ainutlaatuinen. Grazissa tunsi elävänsä tavallaan ihan eri elämää, kun ympäristö, ihmiset, kieli, oma ajatusmaailma, tavoitteet ja intressit olivat niin erilaisia kuin Suomessa. Eihän Suomessa voi ikinä elää samanlaista elämää, että käy aina ravintolassa syömässä, matkustelee vähintään parin viikon välein jonnekin ja liikkuu auton sijaan pyörällä lyhyitä matkoja.
Rahaa vaihdossa kyllä paloi ihan törkeän paljon, mutta onneksi sain vähän sponsorointia sukulaisilta, niin ei mennyt oma tili ihan miinukselle. Tosin nyt oon kyllä harkinnut vakavasti opintolainan ottamista… :D Mutta eihän näitä tällaisia elämän parhaimpia kokemuksia ja elämyksiä voi ikinä mitenkään mitata rahassa. En voi kuvitellakaan, että olisin ostanut tuhlaamillani rahoilla esimerkiksi uutta elektroniikkaa tai syönyt niitä rahoja Suomen ravintoloissa. Siten ei olisi saanut rahoista läheskään yhtä paljon irti.
Isot kiitokset kaikille Grazin uusille tuttavuuksille! Ilman teitä ei vaihtoaikani olisi ollut mitään. Toivottavasti näen mahdollisimman monia teistä myöhemminkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti